Kun seinän kulmassa näkyy tumma läikkä, lattia tuntuu oudosti kylmältä tai ikkunan pieli vetää, herää nopeasti sama kysymys: lämpökamera vai kosteusmittari tarkastukseen? Molemmat laitteet voivat auttaa, mutta ne kertovat eri asiasta. Väärällä laitteella saat helposti epäilyn, mutta et vastausta. Oikealla järjestyksellä löydät sen, mitä kannattaa selvittää seuraavaksi.
Lämpökamera näyttää pintojen lämpötilaeroja. Kosteusmittari taas mittaa materiaalin kosteuteen liittyviä arvoja. Kumpikaan ei yksin ratkaise jokaista ongelmaa, eikä lämpökuva tai mittarilukema vielä automaattisesti tarkoita kosteusvauriota. Ne ovat käytännöllisiä työkaluja, kun niiden tuloksia osaa tulkita järkevästi.
Mitä lämpökamera kertoo?
Lämpökamera muuttaa pintalämpötilat värikuvaksi. Kuvassa kylmempi kohta voi näkyä esimerkiksi sinisenä tai violettina ja lämpimämpi keltaisena, oranssina tai punaisena. Värit eivät kuitenkaan ole itse asia. Oleellista on, poikkeaako jokin kohta ympäristöstään.
Lämpökamera on hyvä ensityökalu, kun haluat paikantaa kohtia, joita kannattaa tutkia tarkemmin. Sillä voi havaita esimerkiksi ulkoseinän, ikkunan tai yläpohjan lämpövuotoja, puutteelliseen eristykseen viittaavia alueita sekä vedon reittejä. Myös lattialämmityksen putkituksia ja mahdollisia poikkeamia voi usein hahmottaa lämpökuvasta.
Lämpökamera on hyödyllinen myös silloin, kun epäilet putkivuotoa. Vuotava lämminvesiputki voi lämmittää rakenteen poikkeuksellisen lämpimäksi. Kylmä vesivuoto puolestaan voi joskus näkyä ympäristöään viileämpänä alueena. Tämä ei silti tarkoita, että jokainen viileä läiskä olisi vuoto. Se voi johtua esimerkiksi kylmäsillasta, ilmavuodosta, märästä pinnasta tai ulkolämpötilan vaikutuksesta.
Lämpökuva ei mittaa kosteutta
Tämä on lämpökameran tärkein rajoitus. Kamera mittaa pinnalta säteilevää lämpöä, ei materiaalin vesipitoisuutta. Märkä rakenne voi olla viileä, koska kosteus haihtuu ja viilentää pintaa. Sama viileä alue voi kuitenkin syntyä täysin kuivaan kohtaan, jos eristeessä on puute tai seinärakenteessa on lämpösilta.
Siksi lämpökamera sopii erityisen hyvin kysymykseen: missä kohtaa on poikkeama? Se ei yksin vastaa kysymykseen: onko rakenteessa kosteutta ja kuinka paljon?
Mitä kosteusmittari kertoo?
Kosteusmittarilla selvitetään, onko materiaalissa kosteuteen viittaavaa poikkeamaa. Kotikäytössä vuokrattavat mittarit ovat usein pintakosteuden ilmaisimia. Ne antavat vertailuarvon, jonka avulla voi verrata epäiltyä kohtaa kuivana pidettyyn vastaavaan kohtaan samassa tilassa.
Mittari on hyödyllinen esimerkiksi kylpyhuoneen lattian ja seinien, kodinhoitohuoneen, keittiön allaskaapin ympäristön, lattian reunan tai kellaritilan tarkastamiseen. Jos mittausarvo poikkeaa selvästi viereisestä alueesta, havainto kannattaa ottaa vakavasti ja selvittää sen syy.
Pintakosteuden ilmaisin ei kuitenkaan näe seinän tai lattian sisään kuin röntgen. Lukemaan vaikuttavat materiaalin tiheys, rakenne, metalliosat, pinnan käsittely ja mittausmenetelmä. Laatta, betoni, puu ja kipsilevy käyttäytyvät eri tavalla. Siksi yksittäinen lukema ei ole tuomio kosteusvauriosta.
Kosteusmittari ei paikanna lämpövuotoa
Jos makuuhuoneen ulkoseinä tuntuu talvella kylmältä, kosteusmittari ei yleensä kerro, vuotaako seinästä ilmaa tai puuttuuko eristettä. Se voi auttaa, jos epäilet kosteutta, mutta lämpövuotojen ja kylmäsiltojen etsinnässä lämpökamera on yleensä nopeampi ja havainnollisempi.
Kosteusmittari vastaa parhaiten kysymykseen: poikkeaako tämän kohdan kosteuteen liittyvä arvo ympäröivästä materiaalista? Sen jälkeen pitää vielä arvioida, mistä poikkeama johtuu.
Lämpökamera vai kosteusmittari tarkastukseen eri tilanteissa?
Valinta kannattaa tehdä epäilyn, ei laitteen kiinnostavuuden perusteella. Lämpökamera on usein parempi, kun ongelma liittyy lämpöön, vetoon tai rakenteen epätasaiseen lämpötilaan. Kosteusmittari on luontevampi, kun epäily kohdistuu roiskeveteen, putkivuotoon, märkätilaan tai näkyvään kosteusjälkeen.
Jos ikkunoiden ympärillä vetää, nurkat tuntuvat kylmiltä tai sähkölasku mietityttää, aloita lämpökamerasta. Kuvaa erityisesti ikkunanpielet, ulkoseinien nurkat, lattian ja seinän liittymät sekä yläpohjan alapuoliset kohdat. Tarkastus onnistuu parhaiten, kun sisä- ja ulkolämpötilan välillä on selkeä ero. Talvipakkasella pienetkin puutteet näkyvät usein paremmin kuin leudolla säällä.
Jos taas astianpesukoneen edessä oleva lattia on turvonnut, allaskaapin pohja haisee tunkkaiselta tai kylpyhuoneen nurkassa on epäilyttävä jälki, kosteuteen reagoiva mittari on järkevämpi aloitus. Mittaa aina myös vertailukohta samasta materiaalista. Esimerkiksi keittiön kaapin vieressä oleva kuiva lattia kertoo enemmän kuin yksi lukema epäillystä kohdasta.
Jos epäilet lämminvesiputken vuotoa, käytä molempia. Lämpökamera voi auttaa rajaamaan poikkeavan alueen, jonka jälkeen kosteusmittarilla vertaillaan ympäröiviä kohtia. Kahden eri havainnon yhdistelmä on paljon hyödyllisempi kuin yhden laitteen antama epäselvä merkki.
Näin teet tarkastuksen ilman hätiköintiä
Ennen mittaamista katso ensin silmillä ja nenällä. Näkyykö maalin kupruilua, tummumaa, turvonnutta lattiaa, saumojen rakoilua tai ruostetta? Tuntuuko tilassa maakellarimainen tai tunkkainen haju? Onko kyseessä kohta, jossa on vesipiste, viemäri, ulkoseinä tai lattialämmitys? Mittalaite toimii parhaiten, kun sillä vastataan tarkkaan kysymykseen.
Lämpökameralla kuvaa sama alue useasta suunnasta ja riittävän etäältä. Kiiltävät pinnat, peilit, metalliosat ja ikkunalasit voivat heijastaa lämpösäteilyä ja johtaa harhaan. Älä siis tulkitse esimerkiksi kiiltävän hanan väriä samalla tavalla kuin maalatun seinän väriä. Anna myös sisätilan lämpötilan tasaantua ennen kuvaamista, jos olet juuri tuulettanut pitkään tai lämmittänyt tilaa voimakkaasti.
Kosteusmittarilla tee useita mittauksia. Mittaa epäillyn kohdan keskeltä, reunoilta ja vertailualueelta. Kirjaa arvot ja paikat ylös, vaikka puhelimen muistiinpanoihin. Näin näet, onko kyse yksittäisestä poikkeamasta vai laajemmasta alueesta.
Älä poraa rakenteita, avaa lattiaa tai tee suuria korjauspäätöksiä yhden mittauksen perusteella. Jos saat selkeän poikkeaman, ota kuvat ja mittaustulokset talteen. Niistä on hyötyä, jos asia etenee huoltoyhtiölle, vakuutusyhtiölle, isännöitsijälle tai kosteusalan ammattilaiselle.
Milloin tarvitaan ammattilainen?
Mittalaite sopii hyvin tilanteen alustavaan kartoitukseen. Ammattilainen tarvitaan, jos epäily on selkeä, vaurio näyttää laajalta, haju on voimakas tai rakenteessa on aktiivinen vuoto. Sama koskee tilannetta, jossa kosteusarvot poikkeavat toistuvasti tai lämpökamera näyttää laajan kylmän alueen, jonka syytä ei voi päätellä pinnalta.
Asunto-osakeyhtiössä rakenteisiin tai talotekniikkaan liittyvästä epäilystä kannattaa ilmoittaa nopeasti huoltoon tai isännöitsijälle. Omakotitalossa vuodon sulkeminen, tilanteen dokumentointi ja tarvittaessa ammattilaisen tilaaminen vähentävät vahingon kasvamisen riskiä. Mittalaitteen tehtävä on auttaa reagoimaan ajoissa, ei korvata rakenteiden tutkimista silloin, kun siihen on aihetta.
Vuokraaminen on järkevää satunnaiseen tarkastukseen
Lämpökamera ja kosteusmittari ovat laitteita, joita tarvitaan usein vain kerran, esimerkiksi ennen asuntokauppaa, remonttia, lämmityskauden alussa tai epäilyttävän jäljen löydyttyä. Silloin ostaminen voi olla turha kustannus, etenkin jos laite jää kaappiin vuosiksi.
Vuokraamalla saat käyttöösi tarkoitukseen sopivan laitteen silloin, kun sille on oikea tarve. Vuokraamo 24/7:n itsepalvelumallissa varaus tehdään verkossa, noutokoodi tulee ennakkomaksun jälkeen ja laitteen voi hakea Raisiosta omaan aikatauluun sopivana hetkenä. Se helpottaa erityisesti silloin, kun tarkastus pitää tehdä illalla, viikonloppuna tai ennen remonttimiehen saapumista.
Paras mittaus ei ole se, jossa kuva näyttää dramaattiselta tai näyttöön tulee korkea luku. Hyödyllisin tarkastus kertoo, mitä kannattaa tehdä seuraavaksi: seurata tilannetta, tiivistää vetoisa kohta, selvittää vuodon lähde tai pyytää ammattilainen paikalle.
